torstai 12. maaliskuuta 2009

Valokuvatorstain 123. haaste

Tämän viikon haaste on vaihteeksi sitaatti.

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä"



Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)


(katselee kuvaa isommassa koossa kuvaa klikkaamalla)

7 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Kivisydän vai sydän ja kivi vaiko sydän kiveä.
Näin minä katsoin kuvaasi. Ja näin.

hanne kirjoitti...

Kivet ovat ihania..niissä on ikuisuuden henki..kun niitä hyväilee riitttävästi, ne pehmenevät tai niinkuin joku runoilija kertoo että lapset uskovat,että niille syntyvät siivet ja ne lentävät...

SusuPetal kirjoitti...

Kauniin sileitä kiviä, tuntuvat varmaan lämpimiltä kädessä. Eläviltä.

Meripilvi kirjoitti...

Hauska kuva sinulla kovista kivistä jotka tiivistävät elämää, keveiltäkin näyttävät samalla jotenkin.

Marjut kirjoitti...

Kivet ovat ihania ! Uskon myös että kiven sisällä on pehmeyttä ja ne voivat vaikka lentääkkin:) ainakin heittämällä jos ei muuten.
Kaunis kuva!

Harakka kirjoitti...

Hieno kuva!
Ja kivestä en tiiä, mutta kaunis oli kuvasi!

Paula kirjoitti...

kiitos kaikille kommentoijille. Pidän kivistä ja inspiroidun usein asettelemaan kiviä. Kivillä leikkiminen on mielen keveyttä.