Päivät, viikot kuluvat. Loppupinnistys koulussa on ohi (ihanaa, että tulee koululaisten loma, sanoo tämä äiti). Kaikki kokeet, testit ja esitelmät ovat takanapäin. Puolentoista viikon kulutua on edessä 10 viikon kesäloma. Teinin todistus on kaksijakoinen, kuopuksen mitä parhain. Hyvä niin. Syksyllä alkaa lukio. Lomasuunnitelmat on tehty. Nyt sais vain loma tulla ... ai vähän olen sen tarpeessa? Itse asiassa olen muutoksen tarpeessa. Tiedän, että tämän kesän loma ei tule olemaan rentoutumista varten - olen tosin kolme viikkoa lomalla, mutta ....yksittäisten viikkojen välissä on aina pari viikkoa duunia. Niin, kaipaan vaihtelua, uusia elämyksiä, uusia ihmisiä, aikaa lukea enemmän.
Viime viikonloppu kului lukemisen merkeissä. Siis Juhannus. Perjantaista lähtien on tullut vettä kuin saavista. Tonava ja muutkin joet Itävallassa tulvivat. Vielä torstaina oli 31 astetta lämmintä ja sitten lämpötilat romahtivat 10-15 asteen hujakoille. Tytär ja mies vilustuivat. Minä ja kuopus ollaan vielä terveinä (koputtelen samalla pääkoppaa). Käytin sateisen viikonlopun lukemiseen. Olin oikein päättänyt, etten istu koneella enkä siivoa tai tee muutakaan huushollissa - luen. Ja minähän luin. Sain vihdoinkin Kjell Westön romaanin "Missä kuljimme kerran" päätökseen. Pidin romaanista kovasti. Oli mielenkiintoista lukea historiallista romaania Helsingistä ja sen asukkaista. Tuli jopa hieman koti-ikävä syntymäkaupunkiin.
1 kommentti:
"Missä kuljimme kerran" on minun kesälukemiseni - olen tehnyt samanlaisia lupauksia kuin sinäkin :-)
Lähetä kommentti