Kuopus vietiin eilen kahden viikon kesäleirille ja tytär ja siippa lähtivät illalla junalla Firenzeen. Olen jälleen kesäleskenä - viikon. Tänään aamulla pyöräilessäni töihin tuli jostain mieleni sopukoista tajuntaani suomalainen sanonta "levinneenä kuin Jokisen eväät" - siis, että jotain on hajalla tai epäjärjestyksessä. Ajattelin samassa yhteydessä järjestelytoimikuntaa missä olen mukana, sekä tietenkin töitä.
Ihme kyllä en ahdistunut, ajatus oli jotenkin kirkas, että en voi muuttaa asiaa.
Töihin tultuani aavistukseni alkoi selvitä. Tuuraan osapäivähommallani neljää kolleegaa, jotka ovat täyspäiväduunissa. En pystynyt muuta kuin nauramaan ja priorisoimaan.
Kymmenen aikaan aamupäivällä järjestelytoimikunnan toinen jäsen soitti minulle ja kysyi, että istunko varmalla alustalla, koska jos seison tulen tipahtamaan... tiesin, ennen kuin hän kertoi mistä on kysymys, että nyt ne Jokisen eväät ovat levinneet lopullisesti. Ja niinhän se oli. Mutta en ihmetellyt. Jo viime viikot ovat antaneet osviittaa, että seminaaritalossa, jossa olimme aikoineet järjestää syyskyyn kolmen päivän tapaamisen, ei kaikki ole kunnossa. Kaksi viikkoa sitten kuulimme, ettei siellä voi tarjota enää ruokailua. Tänään saimme tietää, että seminaaria (sitä on suunniteltu noin 8 kuukautta) ei voida pitää suunnittelemassamme ja varaamassamme paikassa, koska talon omistaja 1. on mennyt konkurssiin, 2. eronnut vaimostaan kaksi viikkoa sitten ja 3. on sairaalassa välilevyn pullistuman takia.... Että näin. Minä vain nauroin. Ja niin nauroi puhelimen toisessa päässä tuttukin. Ja me ei todellakaan tiedetä, että mitä me nyt tehdään. Kai me tämäkin jotenkin hoidetaan. Tsiisus....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti