Mutta kuuluhan mulle hyvääkin. Olen antanut itselleni luvan otta iisimmin ja sen ansiosta olen ilman omantunnon vaivoja viime viikkoina lukenut paljon. Ja nyt kun olen päässyt lukemisen makuun, en halua lopettaa enää ollenkaan.
Suomen reissulta toin mukana suomenkielisiä kirjoja. Lempikirjailijoitani ja tällä kertaa Anna-Leena Härkösen tuotantoa. Vaikka hänen tuotantoaan ei välttämättä aina helppoa luettavaa olekaan, olen ahminut jokaikisen kirjan. Pidän Härkösen suorasta, saikalemattomasta teksistä. Hän kuvaa hyvin tunteiden vuoristorataa. Hän käyttää ihanan värikästä kieltä - slangista murteisiin. Puhumuttakaan farssinomaisista tilanteista ja huumorista.
Lopuksi luin kirjan Juhannusvieras ja tämän blogikirjoituksen otsikko viittaa tämän teoksen sisältöön. Kirjan päähenkilö palaa lapsuutensa maisemiin maalle ja joka ikinen tervehtii häntä etunimellä perkeleen kera. Kyllä nauratti. Lukiessani kirjaa mieleeni muistui muutama entisaikojen tuttu Suomesta, jotka tervehtivät juuri samalla tavalla.
Ja välillä kiroilu on niin vapauttavaa! Perkele!
2 kommenttia:
Anna-Leena Härkösen tunnen henk kohtaisesti, repseä nainen. Pieni ja pippurinen. Miesystäävänsä on myös kirjailija turkulainen Riku Korhonen.
Luulisin, että on edelleenkin.
PS. Voisin kuvitella Anna-Leenankin tervehtivän noin.
kiitos Arleena kommentoinnista! Kerro Anna-Leenalle, että hänellä on fani Wienissä ;-)
Lähetä kommentti