maanantai 16. maaliskuuta 2009

Haikeaa

Olen edelleen hoitovapaalla. Kuopukselle nousi viime torstaina koulun jälkeen kuume (38.5° C). Perjantain olin hänen kanssaan kotona ja eikä hänellä ollut edes lämpöä. Lauantaina kuume tuli yllättäen takaisin kurkkukivun kanssa. Tosin lämpötila ei noussut yli 38.6° C. Kotikonsteilla yritin saada kuumetta laskemaan ja lievitin kurkkukipua. Poppakonsteista huolimatta kuume nousi eilen illalla eli siis sunnutaina lähemmäs 40:een asteeseen. Vilkaisu kurkkuun riitti. Nielurisat turvoksissa ja valkoisia näppyjä eli angiina. Tänään kävimme lääkärissä - hän vahvisti diagnoosini ja kehui, etten ollut yrittänyt laskea kuumetta liikaa eli siis lääkkeillä. Tuntui hyvältä kuulla - välillä olen itse niin pallo hukassa omien vaistojeni kanssa. Tosin angiinan suhteen loppuvat minunkin konstini. Eli antibiooteilla yritetään nyt "tappaa" bakteereja. Särkylääkettä kurkkukipuun. Olen hoitovapaalla ainakin vielä keskiviikkoon saakka.
Haikea olo tuli tänään kun kävelimme kuopuksen kanssa lääkäriin - menimme käsi kädessä. Kesäkuussa hän täyttää kymmenen. Yhtäkkiä minulle valkeni, ettei hän välttämättä enää kovin usein halua pitää julkisesti minun kädestä kiinni. Lääkärin vastaanotolla hän istui tovin sylissäni, koska häntä niin väsytti ja heikotti. Olimme yksin vastaanottohuonessa. Sama haikea olo. Nautin näistä luottamuksen, turvan ja läheisyyden hetkistä.

5 kommenttia:

maria kirjoitti...

Paranemisia.
**
Haikeus kuuluu myös elämään. Se jättää muistojakin.

Paula kirjoitti...

Aivan. Tämän päivän muistot laitoin silkkipaperiin ja suljin syvälle sydämeen.

finkinja kirjoitti...

Pikaista paranemista.

Tuollaiset hetket ovat arvokkaita. Meillä vielä joskus saan ottaa nuorimmaista kädestä ja onneksi pusun saa antaa ihan julkisella paikalla:)

Paula kirjoitti...

@finkinja: meillä pusuja ei ole saanut antaa julkisella paikalla enää pitkään aikaan :-)) Kiitos toivotuksista, antibiootit tehoavat jo. Nyt pitää vain toppuutella, ettei tule takapakkia.

Heli kirjoitti...

Aivan samalta minusta tuntuu välillä ekaluokkalaisen poikani kanssa, joka täyttää ihan juuri 8. Harvahkossa on hetket, kun julkisesti saattaa halia tai pitää kädestä. Kotona onneksi kuitenkin halitaan sitäkin enemmän.

Paranemisia lapselle! Taitaakin jo voida paremmin. Sairastelin itse lapsena-teini-ikäisenä joka talvi ainakin kerran angiinan, sitten ne ovat jääneet.