maanantai 9. maaliskuuta 2009

Valituksia

Viikonloppu tuli ja meni. Oltiin siipan kanssa elokuvissa perjantaina. Se oli ihan jees. Tosin menimme vasta myöhäisempään näytökseen ja huomasin, etten oikein jaksanut keskittyä elokuvaan vaikka se olikin mieleeni. Olin väsynyt. Herätyskello soittaa nykyään kello 5 aamulla.
Näin minulla on aamulla omaa aikaa 1,5 tuntia ennen kuin herätän lapset ja lähden töihin.
Ennen minulla oli tätä omaa vapaata aikaa iltapäivisin 1-2 tuntia. Ja kaipaan sitä. Joten, jotta minulla olisi nytkin omaa vapaata aikaa nousen aikaisin ylös. Nautin näistä aamun hetkistä. Tietenkään näitä hetkiä ei voi verrata vapaaseen iltapäivisin. Tällä hetkellä en käväise pikaisesti kirjakaupassa tai näyttelyssä tai muuten vain kävele kaupungilla. On kiire kotiin keittämään, siivoamaan, "vahtimaan" läksyjen tekoa sekä olemaan tuomarina lasten päivittäisissä riitelyissä. Ja tiedättekö kuinka kypsä tähän olen. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse - vai miten se meni.
Välillä tuntuu niin turhauttavalta. Asunto on sekasotkuinen vaikka kuinka järjestelen ja siivoan. Lastenhuoneet ovat kuin pommi-iskun jäljiltä. Ilmoitin kummallekin, etten suostu siivoamaan huoneita. Autan ehkä sitten, kun tavarat/vaatteet/astiat (!!!!) on korjattu lattioilta omille paikoilleen. Välillä tekisi mieli vain huutaa...
Haluan ruikuttaa myös säästä. Minulle riittää kylmä piiskaava pohjoistuuli sekä sateet. Kaipaan jo kevättä ja sen mukana tulevaa lämpöä, uutta elämää. Keveyttä. Ulkoilua ilman pipoa, toppatakkia ja kaulaliinaa. Haluan päästä pyöräilemään ja tuntemaan kuinka aurinko lämmittää ihoa. Tänä talvena talvea on ollut täällä kylliksi. Huomaan kanssaihmisissäni samanlaisia ajatuksia ja toiveita. Meedia on täynnä kriisiä ja kevät antaa odottaa itseään. Onneksi blogiin saa valittaa, marmattaa, ruikuttaa.

2 kommenttia:

maria kirjoitti...

Jee, vuodatusta!!!
Että se tekeekin hyvää. Ja heti on parempi olo.

Kyllä se siitä!

Paula kirjoitti...

Aivan, jo se, että muotoilee mikä ottaa päähän auttaa. Ruikutus kunniaan! :-)