Kaikki ok ja kelausta

Äitini soitti ja oli huolissaan blogiteksteistäni. Rauhoittelin, että kaikki on OK, sillä kaikki on OK. Minun elämä on välillä vuoristorataa. Ja ellen ymmärrä jarruttaa ajoissa, kroppa kyllä antaa viimeistään vinkkejä, milloinka on pysähdyttävä.


Minulle tänne blogiin purkautuminen (omalla tavallani) on yksi tapa auttaa itseäni selviytymään. Haluan olla rehellinen itseäni kohtaan. Tämä on paikka, missä voin puida asioita, mitkä pyörivät päässäni. Self-Empathy!

Tänä kesänä on ollut kaikenlaista. Ja omaksi harmikseni huomasin liian myöhään, että olen niellyt liikaa pettymyksiä alas (jo pidemmän aikaa).

Oli aivan älyttömän vapauttavaa huomata tämä ja alkaa ottamaan itseni huomioon, pitämään huolta itsestäni ja olla nielemättä pettymyksiä enää. Ja oppia sanomaan ei. Ihan viime päivinä olen sanonut usein ei tilanteissa, joissa ennen refleksinomaisesti sanoin kyllä (jota sitten tietenkin harmittelin jälkeenpäin).

Syksy lähestyy ja sen mukana arkirutiinit. Koulu, työ, järjestöelämä, treenajakoulutus. Olen päättänyt luopua luottamustehtävistäni ja keskittyä olemaan rivijäsen. Haluan keskittyä treenajakoulutukseen sekä säästää voimani perhettä ja arkea varten. Olenkin jo tehnyt mullistavia ratkaisuja syksyä varten. Olen hankkinut meille siivojan – säästää minun ja muidenkin perheenjäsenten energiaa ja hermoja. Joku saattaa kysyä, että miksi, teethän vain osapäivätyötä? Koska olen ollut siivoamisesta lähes katkera. Asunnossa on koko aika kaikki sekaisin ja en ole saanut viestiä tietystä järjestyksestä perille ja enkä jaksa jankata asiasta enää. Joten olikin aika laittaa tälle stoppi. Tietenkin kelasin edes takaisin kuluja ja onko minulla varaa tällaiseen luksukseen ja suonko sen itselleni? Pitkän kelailun jälkeen päätin, että tämä on luxusta mistä olen valmis maksamaan ja todellakin haluan suoda tämän itselleni ja nauttia elämästä ja elämisestä. En todellakaan halua katkeroitua huushollin pyörittämisestä. Pidemmän päälle siivojan hankinta edesauttaa perheen ja varsinkin minun hyvinvointia.

Lopetin keväällä viikottaiset käynnit TaiChi-kurssilla. Huomasin, että vaikka rakastan TaiChi’ta ei tunti maanantai-iltaisin ole harmoniassa tarpeitteni kanssa. Sitäpaitsi kypsyin muutaman muun osallistujan jatkuvaan puhumiseen/pälpättämiseen harjoittelun aikana. Ei kai se puhuminen niin paljoa olisi haitannut, mutta teemat. Ulkomaalaisvastainen politisointi. Tai Chi kurssilla. Unbelievable!! Nyt syksystä on tarkoitus etsiä uusi kurssi tai aloittaa jokin yhteinen jumppaharrastus tyttären kanssa. Tämä on myös osa itsensä huolehtimisesta.

Ja koska olen päättänyt pitää enemmän huolta itsestäni, menen tänään elämäni ensimmäisen kerran oikealla hierojalle. Olen varannut ajan Lomi-hierojalle. Olen innoissani ja hiemän jännitän minkälaista se on ja osaanko rentoutua. Sitä toivoisin itselleni, että osaan nauttia ja rentoutua.

Lupaan kertoa minkälaista se oli.